Monday, April 13, 2015



Kirjoitin pitkät jutut tähän bogiin, mutta teksti pätki ja lopulta puolet hävisi. En tiedä miten onnistuisi ja kuka osaisi neuvoa..

Friday, April 3, 2015






Pompen pennut täyttivät toissapäivänä kaksi viikkoa.

Ne ovat kasvaneet tasaisesti ja nyt niin pyöreitä, että, jos olisin itse niitä ruokkinut, uskoisin antaneeni niille liikaa ruokaa. Poika, joka alussa oli siskoaan kevyempi (198 g, 268g), on nyt syönyt itsensä johtoon (929g, 919g). Heidän äitinsä sen sijaan on pienentynyt - paitsi tissirivistö on komistunut. Turkki kyllä kiiltää ja katse on kirkas, iloinen, ei mitenkään nääntynyt. 
Ensimäinen viikko oli tiivis. Emolla se sisälsi pentujen tauotonta hoitamista, minulla roikkumista pentulaatikon reunalla lähes yötäpäivää. Ulos sain Pompen väkisin hihnassa viedä, mutta ei päästy kuin pari metriä talon nurkalle, kun jo oli paniikki valloillaan - oi oi, heti takaisin! Kolmen vuorokauden kuluttua nuori äiti ensi kerran vapaaehtoisesti astui ulos laatikosta. Se jäi oviaukkoon seisomaan, katseli ympärilleen kuin ajatellen "kas, tämmöistäkö täällä on" ja sitten huomasi minut. Juoksi häntä väkkäränä tervehtimään, nuolemisesta ja hännänheilutuksesta ei meinannut loppua tulla, ihan kuin ei olisi nähnyt minua päiväkausiin! Ehkä ei ollutkaan. Ehkä koiraemo on synnytyksen jälkeen jossain toisessa maailmassa.
Viikon jälkeen Pompe alkoi tulla pyytämään ulos ja vaatimaan ruokaa. Viettää jo monta hetkeä pesän ulkopuolella, tosin valppaana tarkkaillen. Talon ulkopuolella se ei kuitenkaan viihdy pitkään. 




Sisko ja sen veli eivät vielä tee muuta kuin nukkuvat, imevät, önisevät, haukottelevat ja tuoksuvat suloiselle vauvalle. Mutta elämä on muuttumassa. Silmät ovat auenneet.